Suomenhevosia jalostetaan nykypäivänä neljälle eri jalostussuunnalle sen käyttötarkoituksen mukaan. Jalostussuuntia ovat juoksija, työhevonen, ratsu ja pienhevonen. Kantakirjauksen alettua suomenhevosia jalostettiin pelkästään työhevoseksi. Vuonna 1971 kantakirjan pito siirtyi valtiolta Suomen Hippokselle.

Juoksija (J)

Suomenhevosia on käytetty juoksijoina 1800- luvulta lähtien. Laatutyyppi tukee sen käyttötarkoitusta eli juoksijan pitäisi olla kevytmuotoinen mutta kuitenkin lihaksikas. Runko ja jalat ovat melko pitkät. Jotta hevonen hyväksytään juoksijakantakirjaan, sen ehtona on, että hevonen täyttää Hippoksen jalostusvaliokunnan määräämät ravikilpailutulokset tai jalostusindeksien vaatimukset.


Ratsu (R)

Nykyiset ratsuhevoset polveutuvat juoksijasuunnalta. Varsinainen ratsujalostus alkoi vuonna 1973, kun saatiin ensimmäinen ratsusuunnan kantakirjaori Bogatir. Ratsutyyppinen suomenhevonen on rotumääritelmän mukaan ryhdikäs ja pitkäkaulainen, mutta ei pitkä runkoinen. Lisäksi sillä tulisi olla pieni pää, viisto lapa ja selväpiirteinen säkä. Ratsuhevossuunnalle hyväksyttävän oriin tai tamman on suoritettava kouluratsastuskoe, ellei se ole sijoittunut helppo B- tasolla kouluratsastus- tai valjakkokilpailuissa. Lisäksi hevosen on saatava hyväksytty arvostelu hyppykyvystä ja ratsastettavuudesta. Sillä tulee myös olla puhtaat askellajit. Tamma voidaan hyväksyä kantakirjaan myös pelkän ratsastettavuuskokeen ja askellajikokeen perusteella.
Lisätietoa löydät täältä


Työhevossuunta (T)

Suomenhevosen alkuperäinen tarkoitus oli työhevonen. Siitä on ehkä kiittäminen suomenhevosen erinomaista vetokykyä ja hyvää vetovarmuutta sekä varmasti myös palvelevaa luonnetta. Suomenhevonen on omaan painoonsa nähden vahvin työhevosrotu. Se vetää jopa 200% omasta painostaan. Työhevostyyppinen hevonen on rotumääritelmän mukaan jykevä ja melko raskas sekä pitkä- ja syvärunkoinen. Työhevossuunnalle hyväksyttävän oriin tai tamman on vedettävä vetokokeessa vähintään viisi porrasta tai saavutettava ajettavuuskokeessa väh. puolet maksimipistemäärästä ja käveltävä 1000 m matka 10.00 min. tai nopeammin. Lisäksi hevoselta edellytetään puhtaita liikkeitä ja hyvää toimivuutta. Myös hevosen vetotyyli arvostellaan.
Lisätietoa löytyy täältä

Pienhevonen (P)

Vaikka suomenhevosen keskimääräinen säkäkorkeus on 150-160cm, on pienikokoisia (alle 148cm) suomenhevosia jättäviä sukuja ollut aina. Näistä voidaan jalostaa hyväluonteisia harrastehevosia lapsille, nuorille ja pienille aikuisille. Pienhevosen käyttötarkoitus voi olla mikä tahansa, niinpä niitä voikin kantakirjata sekä ratsastettavuus- että ajettavuuskokeella. Tärkeintä on hyvä luonne. Tyyppi on määritelty yksinkertaisesti vain, että pieni ja kaikilta osiltaan sopusuhtainen.
Lisätietoa löytyy täältä

Suomenhevosen jalostuksesta tarkemmin: